Huomasimpa tässä että eilisen postaus meni ihan kokonaan selitellessä tosta Norasta. Nyt sitte aattelin korjata asian ja sepustaa tästä elämästäni muutenkin. Elikkäs, kone siis tosiaan sanoi sopimuksen irti tossa hiihtoloman jälkeen. Täksi viikonlopuksi tulin käväisemään isän luona ja -ihana ja rakastettava lapsi kun olen- pöllin isän koneen >:D Yöllä meni aika myöhään dataillessa, ku niin kauan oon ollu pois koneelta. Nukuinki sitte kahteentoista asti ja vieläkin valun täällä sängyssä. Tajusin kuiteski käydä hakemas jotain ruokaa ja sit toi isän koira tietysti seuras ._.
Ihan kiva karvaturrihan tuo Romeo on, välil vähä ärsyttävä ku seuraa joka paikkaan ja koko aja mun jaloissa pyörii, hyvä ku vessaan pääsen ilman et koira tulee mukaan..
Tänään tuleepi varmaan vielä toinen postaus, jossa sitte vähä enemmän kuvia, joten odotelkaas sinne asti ;-)
Ja sitte oon huomannu tällasen jutun, että nää ajat on aina ihan päin pyllyä, joten tästä lähtien alan kirjotella että mihin aikaan mikäkin postaus on lähetetty.
10.03.2012 | 14:00
lauantai 10. maaliskuuta 2012
perjantai 9. maaliskuuta 2012
what's up?
Heei taas pitkästä aikaa. vähän on taas tää postailu jäänyt, mutta kyl te ihmiset varmaa ymmärrätte, jos kerron teil.
Elieli, tossa taas oli tommone masentava jakso, mihin ei hiihtoloma auttanu sitte yhtää. Hiihtolomalla menetin elämäni tärkeimmän olennon, Nora- ponin. Kyseinen poni ilmeisesti myytiin jollekin tytölle jonnekin, eikä mitään hajua että minne. Vieläkin aika haikee olo enkä meinaa uskoa todekskaa, mut pakko se vaa on. Hitto ku vaa on nii helvetinmoine ikävä sitä ponia. Vihaan itteäni ku en viettäny enempää aikaa sen kans tai ottanu enempää kuvii ku pari vaivast. Mut oon kiitolline jokasest hetkest jonka sain viettää sen ponin kans. Se poni opetti mul iha älyttömä määrä asioit, mitä en ois ees tarvinnu ilma sitä. Kiitos Nora, kiitos jokasesta hetkestä jonka sain sun kanssas viettää.
Jonku pari vuotta tunsin tän ponin ja alunperinki ihan toisen ponin loukkaantumisen takia pääsin Noraa kokeilemaan.
Niinku sanoinki jo, ikävä on iha mahdoton. Vaan ei auta itku markkinoilla, pakko vaa jatkaa matkaa, ehkä näin oli tarkotus käydä, ehkä meidän teiden oli tarkotus erota. Tai jossai vaiheessa ne olis jokatapaukses eronnu, mut tää tuli liian äkkiä, en mä ollu yhtää ajatellu et se kävis nii nopeesti, vaik tiesin kyl et se aijotaan myydä..
Ja jos noi kuvat kopioitte nii ei hyvin käy, sitte meinaa lähtee rikosilmotus tekijänoikeuksien rikkomisesta, sen verran tärkeitä kuvia on, enkä halua levitellä ympäri nettiä näitä ilman lupaa.
Elieli, tossa taas oli tommone masentava jakso, mihin ei hiihtoloma auttanu sitte yhtää. Hiihtolomalla menetin elämäni tärkeimmän olennon, Nora- ponin. Kyseinen poni ilmeisesti myytiin jollekin tytölle jonnekin, eikä mitään hajua että minne. Vieläkin aika haikee olo enkä meinaa uskoa todekskaa, mut pakko se vaa on. Hitto ku vaa on nii helvetinmoine ikävä sitä ponia. Vihaan itteäni ku en viettäny enempää aikaa sen kans tai ottanu enempää kuvii ku pari vaivast. Mut oon kiitolline jokasest hetkest jonka sain viettää sen ponin kans. Se poni opetti mul iha älyttömä määrä asioit, mitä en ois ees tarvinnu ilma sitä. Kiitos Nora, kiitos jokasesta hetkestä jonka sain sun kanssas viettää.
Jonku pari vuotta tunsin tän ponin ja alunperinki ihan toisen ponin loukkaantumisen takia pääsin Noraa kokeilemaan.
Niinku sanoinki jo, ikävä on iha mahdoton. Vaan ei auta itku markkinoilla, pakko vaa jatkaa matkaa, ehkä näin oli tarkotus käydä, ehkä meidän teiden oli tarkotus erota. Tai jossai vaiheessa ne olis jokatapaukses eronnu, mut tää tuli liian äkkiä, en mä ollu yhtää ajatellu et se kävis nii nopeesti, vaik tiesin kyl et se aijotaan myydä..
Ja jos noi kuvat kopioitte nii ei hyvin käy, sitte meinaa lähtee rikosilmotus tekijänoikeuksien rikkomisesta, sen verran tärkeitä kuvia on, enkä halua levitellä ympäri nettiä näitä ilman lupaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)